Saanko olla olemassa – yksinäinen vanhuus

Kun toiveet ja todellisuus eivät kohtaa tai kun elämäntilanne muuttuu puolison kuoleman, avioeron tai vaikkapa muuton myötä. Nämä ovat esimerkkejä tilanteista, joissa yksinäisyys hiipii ikääntyvän elämään. Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, yksinäisyydellä on monet kasvot. Yksinäisyys on aina subjektiivinen kokemus, eikä ulkopuolinen välttämättä osaa tunnistaa yksinäisyydestä kärsivää edes lähellään.

Kun sielu ei pysy perässä

Herkimmin yksinäisiksi saatetaan leimata ”keskellä ei mitään” asuvat ikäihmiset, joiden lähimmät palvelut sijaitsevat kymmenien kilometrien päässä ja musiikkia saa luukuttaa nupit kaakossa naapureiden siitä häiriintymättä. Entä ikääntynyt, joka asuu kerrostalossa täynnä ihmisiä? Tai palvelukeskuksessa, jonka asukkaat ovat samaa ikäluokkaa? Riittääkö yksinäisyyden poistamiseen se, että samat neliömetrit on jakamassa toinen ihminen?

En lainkaan ihmettele, jos ikääntyneet kokevat, ettei yhteiskunnassamme ole heille tilaa tai ettei tämä yhteiskunta ole heitä varten. Niin hektiseksi ja tekniseksi on maailman meno mennyt, että nuorempaakin heikottaa. ”Ei pysy sielu perässä”, kuten puolisollani on tapana sanoa. Suomen ikärakenne on hurjaa vauhtia siirtymässä A-linjaisesta kuusesta pyöreäpäiseksi männyksi suurten ikäluokkien kasvaessa ja syntyvyyden laskiessa. Kuinka siis voi olla, että elämänrytmimme ja palvelumme muotoutuvat niin, että pian enemmistössä oleva väestö kokee jäävänsä ulkopuolelle?

Lupa olla olemassa

Yksi ihmisen perustavinta laatua olevista tarpeista on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jatkuva uutisointi ikääntyvän väestön kasvattamista sote-kuluista voi helposti herättää elämän ehtoopuolta käyvän mielessä kysymyksen siitä, onko hän vain taakaksi yhteiskunnalle ja läheisilleen. Onko vielä lupa olla olemassa omana itsenään, tässä elämänvaiheessa, näine vaivoineen ja vahvuuksineen?

Henkilökohtaisesti uskon, että vanhemmilla sukupolvilla olisi paljon annettavaa meille vielä elämänkaaremme kliimaksia odottaville. Voisimme saada perspektiiviä omaan elämäämme. Nähdä sukupolvien jatkumon ja sen merkityksen. Kokea olevamme osa laajempaa kokonaisuutta niin omassa sukulinjassamme kuin yhteiskuntamme rakentajina. Jos meistä ei ole ottamaan kontaktia ikäihmisiin hyvää hyvyyttämme, tehdään se itseämme varten.

Kirjoittanut: Pauliina Kukkonen, sote-alan ammattilainen, koulutettu kokemusasiantuntija ja perheenäiti.

Pauliinan elämänmakuisia julkaisuja pääset seuraamaan somessa @suupuhtaaksi.

Digiapua kädestä pitäen

Osa yhteiskunnassamme tapahtuvista muutoksista ovat väistämättömiä. Digitalisaatio etenee rytinällä, eikä sen hidastuminen näytä todennäköiseltä. Onneksi Yhdessä Groupilta löytyy joukoistaan myös digivelhoja. Meiltä saat apua arkipäiväisten asioiden hoitamiseen digitaalisia palveluita hyödyntäen. Voimme yhdessä tutustua asiakkaan laitteisiin ja opetella käyttämään niitä. Tarvittaessa hommat hoidetaan kädestä pitäen yhdessä.