Ystävyyttä yli sukupolvien välisten kuilujen

Istahdamme kauniiseen kahvilaan Helsingin ydinkeskustassa. Aikaa on taas vierähtänyt edellisestä tapaamisesta. Vaihdamme päällimmäiset kuulumiset, minkä jälkeen puheenaiheet vaihtuvat luontevasti siihen, millaisia ystävyyssuhteita meillä on, millaisia haasteita ihmissuhteissamme esiintyy ja miten elämää hahmotamme. Nauramme kyyneleet silmissä samankaltaisuuksillemme – olemme kumpikin niin suorasanaisia, että moni kokee meidän jopa haastavan riitaa. Ihanaa, että en olekaan ainoa, joka kamppailee tämän asian kanssa! Tapaamisen päätteeksi halaamme ja totean ääneen, että tämähän oli kuin olisi ystävän kanssa ollut kahvilla. Seuranani oli nimittäin yli 80-vuotias mummuni.

Pidetään huolta

Uskon, että tämä sukupolvien ylinen kanssakäyminen on juurrutettu minuun jo lapsuudessani. Muistan meidän usein vierailleen ikääntyneiden sukulaistemme luona ja niistä on jäänyt lämpimiä muistoja. Osaltaan asiaan on varmasti vaikuttanut se, että nämä iäkkäämmät sukulaiset ovat suhtautuneet suopeasti meihin lapsiin ja heiltä on löytynyt pilkettä silmäkulmasta.

Omille lapsilleni olen halunnut opettaa samaa kykyä ja halua kohdata ihmiset ikään katsomatta. Myönnän petaavani samalla omaakin tulevaisuuttani. Toivon, että myös omat lapseni ja lapsenlapseni pitävät meihin yhteyttä, kun ikä alkaa painaa ja ystäväpiiri harvenee.

Oman elämäni esimerkin kautta silmäni ovat auenneet sille, kuinka jo tässä hetkessä vaikutamme tulevaisuuteemme ikäihmisinä. Pitämällä huolta omista ikääntyvistä läheisistäni, huolehdin tavallaan myös jo itsestäni.

Eriarvoisuus sosiaalisissa suhteissa

Olen jo aiemmissa blogi-teksteissäni käsitellyt ikääntyneiden haasteita löytää halutessaan helpotusta yksinäisyyteen. Oman lähipiirini ikäihmiset ovat etuoikeutetusti saaneet nauttia perheen, sukulaisten ja ystävien seurasta varmasti keskimääräistä enemmän, vaikka toki joukkoon mahtuu yksinäisiäkin hetkiä. 

Olen myös havainnut, että iän karttuessa uskallus luoda uusia ystävyyssuhteita helposti vähentyy. Luonne-erot korostuvat, kun on kyse sosiaalisesta aktiivisuudesta. Kaikilla ei myöskään ole lähtökohtaisesti laajaa lähipiiriä syystä tai toisesta. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna toivoisi jokaisella olevan mahdollisuus ystävän kohtaamiseen niin halutessaan.

Ystävyyttä tai vähintäänkin lämmintä kohtaamista voi antaa myös lahjaksi. Jos ei itse pääse paikan päälle kahvikupposen ääreen, voi läheiselleen ostaa esimerkiksi lahjakortin ystäväpalveluun. Tiedän vinkata ainakin yhden paikan, josta löytyy kiireetöntä seuraa vanhukselle.

Rajat rikkovaa kohtaamista

Olemme mummuni kanssa viime vuosina puhuneet, kuinka suhteemme on näin aikuistuttuani muuttunut syväksi ystävyydeksi. Vaikka mielelläni soitan mummulle varmistaakseni, että kaikki on kunnossa, koen myös itse saavani paljon keskusteluista hänen kanssaan. Itsetuntemukseni on lisääntynyt, kun olen saanut kuulla äitini äidin kokemuksista ja ajatuksista. Katsomme elämää hämmentävän samanlaisten lasien läpi. Toisinaan tuntuu kuin ikäeroa ei olisi lainkaan. 

Tämän kaltaisia ihmissuhteita toivoisin jokaiselle - sydänten kohtaamista, joka ylittää tittelit, ikäerot ja pankkitilin saldon.